Hämäläistä suota etsimässä

Oli mökkiloman kolmas puuttuvien päivä. Ja taas etsiminen ja löytäminen lyövät kättä ja löydät jotakin muutakin kuin etsit.  Edellisellä reissullalöysit paitsi Suomen komeimman nätkelmän, metsänätkelmän, myös Herralan entisen tiilitehtaan käyrän piipun, joka tuli jo uniin. Nyt uudella reissulla etsit hillan eli muuraimen lehteä, ja löysit kymppiruudultasi hämäläisen suon. Mäkisessä maisemassa suot on piilotettu - ja ojitettu tai ne muutamat harvat  otettu turvetuotantoon. Muuraimen lisäksi havaitsit toisen kymppiruudulta puuttuvan luonnonlajin, vaivaista vaivaisemman vaivaiskoivun. ja tupasvillan ja suopursun, kaikki kuivuudesta kärsivinä.  Netistä kaivoin 1980 päivätyn raportin Hollolan suoselvityksestä, eli GTK:n selvityksen turvetuotannon mahdollisuuksista Hollolassa. Siitä huomasin että jossain mökkimme lähellä pitäisi olla Piimäsillansuo - missä? kansalaisen karttapaikka ei enää kerro.

Nyt turvetuotantoalueita täällä on kaksi. Kävin nyt löytämässä hillan Hirvisuon läheltä. Kävelin Takasaarenmäkien yli Vahantsuon reunaan. Mielessä oli myös huhtakurjenpolvi, joka on merkitty tietokantaan edelliskesänä. Se on puhdas paloaluekasvi,  jonka. oli merkinnyt ylös herralalainen kasviharrastaja Helena Raikas.Hänet taas muistan tavanneeni eräällä kasviretkellä 2000- luvun alkuvuosina. No, jälkiä metsäpaloista ei näkynyt, mutta paluureissulla huomasin tienpientareella komean ryhmän hirvenkelloja. Se on uhanalaisarvioissa vaarantuneeksi arvioitu laji. Se on valoisien kaskimetsien ja metsälaidunnuksen aikakauden laji, joka tuntuu löytävän valoisia metsäniittyjä vain vanhojen maanteiden pientareilta. Laji on kasvanut mökkitontillamme, ja siitä lisää kirjassamme.

Taidan pian polttaa ppolttamatta jääneen kokon. Mutta mistä siihen olisi lennähtänyt huhtakurjenpolvi, siemenpankissa lämpökäsittelyä odotteleva laji.

Elämme someformaattien aikaa. Kuka keksisi kasviretket uudelleen - kaiken geokätköilyn, lintutornien taiston ja lajikalastuksen rinnalle!? Jotenkin sen pitäisi liittyä omakohtaiseen etsimisee ja jotenkin harrastajien yhteydenpitoon ja kokemusten verta

Kun iluun.olimme Helena Raikkaan kanssa retkellä, meitä kuskattiin bussilla uhanalaispaikasta toiseen. Pysähtyessä kamerat rallattelivat, väliaikoina torkuttiin. Minusta kiinnostavampi päivä oli hämäläisen muuraimet etsiminen. Samalla tuli nähneeksi  kevätlinnunsilmän ja entisen metsävirnan joka nykyään onkin metsävirvilä. Tällä hetkellä käyvät nimet, ne löytyvät tietenkin Laji.fi:stä.