Rantsun draamaa

Helle veti rannalle kahlailemaan. Oli myös sudenkorentojen lempisää. Hukankorento päivysti milloin rantakukalla, milloin ruusuruoholla, syösyi siitä saaliin perään, ja palasi kukalle nauttimaan haukkapalaa.


Yhden syöksyn jälkeen järveen putosi iso vaalea perhonen. Se räpiköi pinnalla liikkuen ympyrää. Yritin ottaa kuvaa mutta vaalea perhonen paloi vasten tummaa pintaa. En keksinyt muutakaan, imaisin sen äyskäriin, ja kiikutimme ylämökille. Äyskärissä sain ihailtua sitä sen verran, että se paljastui kehrääjäperhoseksi nimeltä heinähukka. Mikä tai kuka näitä sattumia luokaan, mutta hukankorento hyökkäsi siis heinähukan kimppuun. Ruskohukankorennossa onkin jotain hukkamaista, mutta heinähukka ei hukkamaisuudessaan minulle aukene.

Kunnon mökkiläisten tapaan puutuimme tapahtumien kulkuun. Julkaisen yrityksemme kuvata heinähukkaa silläkin uhalla että viherpiiperrymme ihan itsestään. Ei ne puuttuvat kuvat vaan ne puheet ja ne äänen sävyt. 









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskustelua saroista

Onnistuuko kasvin määrittäminen kännykällä?