Mökkiluonto tutuksi - kännykällä

MTV n Mika Tommola kävi haastattelemassa. Valitettavasti höpöttelin, että Hahmajärvessä olisi rapuja. Ikään en ole nähnyt eikä tietokannoissakaan niin sanota. Eikä kirjassamme. Asia jäi siinä tohinassa korjaamatta. Linkki  haastatteluun .

Lisäsin FAQ-sivun kysymyksistä, joita on tullut eteen, kun esittelemme kirjaamme. FAQ löytyy siis pysyvästi etusivun vasemmasta ylänurkasta tai tästä  linkistä .

Mökkirannaltamme löytyy muutaman metrin matkalta nejä saraa. Esittelin niitä siskoni Kristiinan perheelle. Sarakimppuun tulivat luhtasara, keltasara, jokapaikansara ja tähtisara. Polkusara oli jo lakastunut, ja pitkäpääsara jäi tästä hiukan kauemmas. Ihasteltiin sarojen kauneutta ja graafista muotokieltä. Leena otti taas hienon kuvan! Tähtisara - sormien välissä keskellä - on muuten helppo nimetä, kun kysyy ”katso taivasta vasten ja kerro mitä näet?” Oikea vastaus tuli yhtä aikaa monesta suusta.

Mökkiluonto tutuksi kännykällä -teoksemme haastatteluissa on jo käynyt selväksi, että tiedotusvälineitä kiinnostaa kännykän ja mökin ristiriitaiselta näyttävä suhde ja toisaalta kännykän käyttö kasvien tunnistukseen...  Jälkimmäistä olen toki kokeillutkin, myös kirjassa. Merkittävin tällainen kokeilu, onnistunut sellainen, on Luonto-Portin tunnistustyökalu. Mutta se vaatii kokeilua, opettelua, virheiden sietokykyä, sinnikkyyttä. Täytyy myös tietää esimerkiksi mikä on teriö ja mikä kukinto. Parhaimmillaan voi löytää oikean nimen muutamalla klikkauksella, pahimmillaan voi juuttua pitkään jaamaukseen tietämättä missä on tehnyt virheen. Parasta taitaa olla työkalujen käytön myötä syntyvä ikäänkuin itsestään tapahtuva oppiminen, kun ohjelma osoittaa mitä kasvissa kannattaa katsoa. Kokeillaan yhdellä kasvilla, jonka kuva on yllä. Luonto-Portti tarjoaa mm seuraavia ominaisuuksia. Laitetaan aina aluksi eliömaakunta klikkaamalla paikkaa kartalla. Etelä-Häme. Valitaan aika el

Oli mökkiloman kolmas puuttuvien päivä. Ja taas etsiminen ja löytäminen lyövät kättä ja löydät jotakin muutakin kuin etsit.  Edellisellä reissullalöysit paitsi Suomen komeimman nätkelmän, metsänätkelmän, myös Herralan entisen tiilitehtaan käyrän piipun, joka tuli jo uniin. Nyt uudella reissulla etsit hillan eli muuraimen lehteä, ja löysit kymppiruudultasi hämäläisen suon. Mäkisessä maisemassa suot on piilotettu - ja ojitettu tai ne muutamat harvat  otettu turvetuotantoon. Muuraimen lisäksi havaitsit toisen kymppiruudulta puuttuvan luonnonlajin, vaivaista vaivaisemman vaivaiskoivun. ja tupasvillan ja suopursun, kaikki kuivuudesta kärsivinä.  Netistä kaivoin 1980 päivätyn raportin Hollolan suoselvityksestä, eli GTK:n selvityksen turvetuotannon mahdollisuuksista Hollolassa. Siitä huomasin että jossain mökkimme lähellä pitäisi olla Piimäsillansuo - missä? kansalaisen karttapaikka ei enää kerro. Nyt turvetuotantoalueita täällä on kaksi. Kävin nyt löytämässä hillan Hirvisuon läheltä. Käve

Maahenki kustansi kirjamme! Kuvat ovat Leena Holmströmin, niin myös kannen kuva. Kuva on Hollolan Hahmajärveltä. Kuva on otettu viime kesänä (2017). Ukkosta oli ilmassa. Sateenkaari päättyi Hahmajärveen. Kirjamme kehottaa katsomaan lähelle, lähiluontoon ja kännykkään. Kännykällä voit tehdä mm. lajihakuja ja -listoja. Harrastajan ei tarvitse osata kaiken maailman kasveja, mökkitontti ympäristöineen riittää. Kilometri kanttiinsa, siinä on tutkailemista vuosiksi. Ja kalat saa järvestä onkimatta. Ja uistelemalla jättiläisen palttoonapit. Maahengen sivuille

Helle veti rannalle kahlailemaan. Oli myös sudenkorentojen lempisää. Hukankorento päivysti milloin rantakukalla, milloin ruusuruoholla, syösyi siitä saaliin perään, ja palasi kukalle nauttimaan haukkapalaa. Yhden syöksyn jälkeen järveen putosi iso vaalea perhonen. Se räpiköi pinnalla liikkuen ympyrää. Yritin ottaa kuvaa mutta vaalea perhonen paloi vasten tummaa pintaa. En keksinyt muutakaan, imaisin sen äyskäriin, ja kiikutimme ylämökille. Äyskärissä sain ihailtua sitä sen verran, että se paljastui kehrääjäperhoseksi nimeltä heinähukka.   Mikä tai kuka näitä sattumia luokaan, mutta hukankorento  hyökkäsi siis heinähukan kimppuun. Ruskohukankorennossa onkin jotain hukkamaista, mutta heinähukka ei hukkamaisuudessaan minulle aukene. Kunnon mökkiläisten tapaan puutuimme tapahtumien kulkuun. Julkaisen yrityksemme kuvata heinähukkaa silläkin uhalla että viherpiiperrymme ihan itsestään. Ei ne puuttuvat kuvat vaan ne puheet ja ne äänen sävyt. 

Näkemättä? Järvikaisla siis, tai melkein kaislikkohan tässä on! Viime kesänä oikein etsin sitä, ja löysin vain Hahmajärven eteläpäästä. Nyt sitä on suorastaan akkunan alla, ja niin paljon että voi pahki soutaa. Tänä vuonna järviruokoa korkeammalla killuvat järvikaislan kukinnot pistivät silmään jo kaukaa. Järvikaisla on tuo etuala hohkavartinen sarakasvi, joka täyttää koko näkemäkentän. Kuvassa sen takana on heinää, järviruokoa eli rytiä ja kuvaajan takana olisi järvikortetta. Koko kolmen heimon kokonaisuutta passaa kutsua yleiskielisesti kaislikoksi. Mutta toistaiseksi tälle kesälle ainoa uusi kasvihavainto mökkitontilta. Miten se tuli siihen, älkää minulta kysykö.

Löytäminen edellyttää etsimistä, mutta etsiminen yllättää.  Etsiminen on helpompaa, kun tietää mitä etsii. Tätä varten voi tehdä listoja siitä mitä maakunnassa, kunnassa tai mökkitontilla on havaittu tai on havaittavissa.  Mutta Suomen kasviatlas tarjoaa suoran listan niistä yleisistä lajeista, jotka puuttuvat kymppiruudulta (10 x ) 10 km). Tänään lomalaisen tarkoituksena olikin tehdä juttua Atlas-kymppiruudulta puuttuvien lajien metsästyksestä. Mökkimme kympiltä  675:341 näytti yhä puuttuvan piikkiohdake, joka on pitkään kasvanut läheisen maantien pientareella peltoaukion kohdalla. Mutta yllättäen piikkiohdaketta ei löytynytkään; sen lähellä kasvanut suomenhierakka sen sijaan oli paikallaan. Tien pientareet kukkivat valtoimenaan, mutta mäkiapilat, saunakukat, kurjenkellot ja vuohenputket olivat normaalia matalampia, järjestään. Kuivuuden peruja. Päätin kävellä pientareita vähän pitempään. Tarkistin mäen päältä pikkutien, ,ja sen varresta puutarhajätteiden kasan. Ei erik

Juhannuspäivän iltana tuuli tyyntyi ja kylmä, tuulinen ja sateinen juhannus jäi taakse. Jostain rantamökkien koloista ilmaantuivat ensimmäiset kalastajat. Kesä jatkuu taas.

Meiltä Leenan kanssa on juuri kesällä 2018 ilmestymässä kirja mökkiluonnosta. Se - Mökkiluonto - on ollut sen tekonimi. Saa nähdä millä nimellä se sitten ilmestyy. Tässä pikku blogissa julkaisemme Mökkiluonnon lisälehtiä. Mökkiluonto kertoo tarinoita eräältä mökiltä Hollolan Herralasta Hahmajärven rannalta. Ensimmäinen lisälehti koskee hybridihaapaa, tarinaa Suomen nopeakasvuisimmasta puusta. Samalla se on kertomus vierasperäisestä viljelypuusta. Olen etsinyt tonttimme metsiköistä jotain jäännettä sinne 1950-luvun lopulla istutetusta kokonaisesta metsiköstä. Sairastunut metsikkö jouduttiin sittemmin hakkaamaan alas. Kyseessä oli vieraslaji, vieläpä klooni, jonka viljelystä ei tuolloin ollut kokemusta. Eikö yksikään jäänyt henkiin?  Nyt juhannusviikolla 2018 huomasin mökkipolun varressa puun, jonka uskon hybridihaavaksi. Hybridihaapahan (yläkuva Leena Holmström) on tavallisen haavan ja amerikanhaavan risteymä. Sen lehti on hienosahaisempi ja suippokärkisempi kuin metsähaa